Genevessä liikkumisesta ja muusta kivasta siellä

- 24 August 2005 , ,


Sirua ei voi laskea suoraan maahan. Aina piti olla pyyhe tai viltti alla, muuten naama olisi heti mullassa ja tyytyväisestä suupielestä roikkuisi ruohonkorsia.

Näkymä Pikku-Montrondilta Genevejärven suuntaan. Monia lasketteluhissejä pyöritetään myös kesällä. Niillä pääsee kätevästi vuorten huipuille myös pikkulasten ja rattaiden kanssa.

Montenversin jäätikkö. Laakson ruskeanharmaa alue on myös jäätikköä, mutta hiekan ja lohkareiden peitossa.

Jäätikölle pääsee kätevästi Chamonix’n keskustasta erityisellä vuorijunalla, joka nousee 871 metrin matkan jyrkkää rinnettä. Näkymät laakson toiselle puolelle ovat huikeat.

Saleve ja taustalla näkyy heikosti Mont Blanc. Kai. Kameran zoomi ei oikein riitä. Näkyvyys vaihtelee valtavasti päivästä toiseen. Tänä päivänä näkyvyys oli erinomainen.

Maalattuja tai muuten koristeltuja lehmiä on Geneve ja lentokenttä täynnä. CERN:in kesäopiskelijoilla oli kisakin niiden kuvaamisesta. Tämä lehmä mainostaa Yann Arthus-Bertrandin näyttelyä.

Ei Geneven kesäsää pelkkää aurinkoa ole…

Keksimme vasta ihan täälläolomme loppuviikoilla miten Geneven keskustassa on helpointa liikkua. Ratikoilla.

Me pidämme ratikoista. Katajanokalla ne kuuluvat arkeen, joten niissä on meille tietynlainen kotoinen tuntu. Mutta on ratikoilla muitakin hyviä puolia. Rattaiden kanssa niihin on helppo nousta, sillä kynnys on joko matala tai täysin olematon riippuen ratikan mallista. Lisäksi uudemmat ovat ilmastoituja, joka kesäkuumalla on to-del-la hyvä asia.

Kolmas hyvä syy ovat päivälippujen hinnat. Yhden henkilön aamuyhdeksästä puoleenyöhön voimassa oleva päivälippu maksaa 7 CHF, kahden henkilön yhteinen 24 tunnin lippu vain 10 CHF (6—7 euroa). Kun tätä vertaa keskustassa parkkeeramisen hintaan, niin auton jättäminen kauemmas keskustasta alkaa kummasti houkuttaa. Itse käytimme Nations’n parkkihallia joka on kätevästi ratikkalinjojen 13 ja 15 päätepysäkin vieressä. Toki muita vaihtoehtoja on, esimerkiksi bussilla Balexertin kauppakeskuksen P+R (“pysäköi & kulje”) -parkkihallista.

Nämä neuvot pätevät toki vain jos kulkee autolla kauempaa. CERNistä vie bussi 9 suoraan keskustaan. Meidän päiväretkemme Geneveen alkoivat Gexistä, ajoimme Ferney-Voltairen tullin läpi ja jatkoimme joko Nations’lle tai ihan keskustaan Mont Blancin parkkihalliin (siihen oli helpointa kulkea Gexistä tullessa)

Genevessä on kesäisin paljon erilaisia tapahtumia, mm. järviparaati (teknoa tanssirekoissa), ilotulituksia, Fêtes de Gèneve (suomeksi ihan vain “Geneven festivaalit”) ja monia ilmaiskonsertteja puistoissa ja kaduilla kesän mittaan. Ja kaikesta tästä tarjonnasta huolimatta me jotenkin hassusti jätimme käymättä niissä kaikissa. Samoin vältimme tehokkaasti Geneven museot ja näyttelyt.

Kävimme ainoastaan Geneven automuseossa — sielläkin vain siksi, että yritimme keksiä sunnuntaipäivälle jotain tekemistä ja päätimme lähteä lentokentälle (lentokentän rautatieaseman kaupat ovat sunnuntaisinkin auki), jonka vieressä automuseo sijaitsee.

En muuten suosittele kyseisessä autonmuseossa käyntiä ellet jo valmiiksi elä rasvamontussa eli harrasta vanhoja autoja. Geneven automuseoa ei minusta voi edes sanoa museoksi. Siellä on vain kokoelma vanhoja autoja. Minusta museoiden kuuluu selittää kokoelman suhdetta koko ihmiskunnan historiaan ja esitettyjen esineiden tai taideteosten paikkaa tässä maailmassa. Geneven automuseossa käynnistä jää jäljelle vain pettynyt olo.

Olet saattanut nähdä kuvia amerikanraudoista joissa on isot siivekkeet ja raketinmalliset perävalot. Tuon aikakauden autojen muotokieli kertoo USA:ssa vallinneesta kiinnostuksesta ja innostuksesta avaruudesta ja maan ulkopuolisesta. Ne ovat kuin maanpäällisiä heijastumia avaruuden valloituksen alkamisesta.

Automuseossa on muutama juuri tuon ajan auto kaikkine krumeluureineen ja kromattuine siipineen. Eikä niistäkään kerrota mitään muuta kuin vuosimalli, moottorin tilavuus ja akseliväli. Ei mitään muuta. Auton muotokielen ja ajan hengen välille ei rakenneta sanallakaan siltaa. Ajatuksellisen yhteyden rakentaminen yhden aikakauden ja sen henkeä kuvastavan auton välillä jää täysin museokävijän oman historiantuntemuksen varaan. Tämä on pettymyksen ydin. Tässä museossa ei synny ahaa-elämyksiä.


Santeri ja Roope poseeraavat Elinalle Carougen kaupunginosassa.

Mutta eipä Genevessä pakko ole museoissa käydä. Itse pidän eniten kaupungissa kävelystä (tai ratikalla ajelusta!) ja arkkitehtuurin, puistojen ja torielämän nauttimisesta. Tällä tavalla kuljeskellen me ja Roope löysimme aivan viehättävän kaupunginosan nimeltä Carouge (ratikka 16 keskustasta, alkaa heti Arve-joen jälkeen). Sen rakennukset olivat 1700-1800 -lukujen taitteesta ja kaksi- tai kolmikerroksisia. Alue ei siis ole mitenkään keskiaikainen, mutta ei myöskään moderni. Se on myös täynnä taidepajoja, pieniä puoteja, kahviloita ja muita pienliikkeitä. Sekä asutusta — monet sisäpihat olivat aivan valloittavia huolitelluine istutuksineen ja sisäpihalle avautuvine terasseineen! Suosittelemme!

Jos koskaan muutamme Geneveen, juuri tuolla me haluamme asua.