Manhattan, osa II

- 6 June 2004 , ,

Lauantai. Illalla, palattuani päivän Manhattania ristiin rastiin metrolla ja jalkaisin kuljettuani avaan television, ja mitä näen? Henkilöhistoriaa Ronald Reaganista. Joitakin vuosia sitten jonkin amerikkalaisen median webissä lipsahti ennalta "kuolleiden" merkittävien henkilöiden muistokirjoitukset näkyviin. "Kuolleita" siksi, että he olivat vielä elossa. Lipsahdus korjattiin toki nopeasti ja elävien merkkihenkilöiden muistokirjoitukset päätyivät takaisin lukkojen taakse - ainakin siksi aikaa kun he vielä hengittävät.

R. Reagan on siis mitä ilmeisemmin kuollut. Kunnia hänen muistolleen. Republikaanipresidentit ovat kyllä kehittyneet hänen jälkeen, vaan eivät parempaan suuntaan..

Käyskentelin tänään pitkin kaupunkia. Aluksi alla pari panoraamaa, jotka kasasin tänään eilen ottamistani kuvista ja muutama muu:


Kamera kohti taivasta Madison Square Parkilla

"The New York Public Library"

Lähin poliisiasema oli samalla kadulla seuraavassa korttelissa...

Keskiaikainen linna keskellä Manhattania? (Tykkien keksimisen jälkeen tornit saivat pyöreän muodon, joka kestää tykinkuulia paremmin.)

Keskuspuistossa on paljon pyöräteitä, eikä siellä olevilla teillä liiku muutenkaan autoja. Lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä on paljon.

"Boathouse" sekä kauko-ohjattavia (pienois-)purjeveneitä, joiden manöövereitä lammen turbulenttisessa tuulessa on viihtyisää seurata. Katselijoita riittää.

Keskuspuisto on viihtyisä paikka. Se on kokenut hyviä ja huonoja aikoja - 70- luvun ja 80-luvun alun amerikkalaisissa elokuvissa keskuspuisto oli paikka jossa liikkuivat vain rosvot ja raiskaajat.. Tilanne ei varmastikaan ollut niin paha kuin mitä elokuvista voisi saada, on se epäilemättä ollut huonompi kuin nykyään. Ainakin verkosta löytyvistä keskuspuiston historioissa käytetään tuosta ajasta sellaisia ilmaisuja kuin "sad despair" tai "period of decline" ja "landscapes were battered". Sää ei ollut aivan niin lämmin kuin aiemmin viikolla odotin, mutta kyllä +17°C kaupungilla kävelyyn sopii.

 


Frank Lloyd Wrightin suunnittelema Guggenheim-museo, näkymä melkein samasta kuvakulmasta vuodelta 1959.

Eksyin (kuten eilenkin) keskuspuistossa. Polut ja tiet eivät kulje suoraan. Olen kolme kertaa mennyt puistoon, ja tullut ulos aivan toisesta paikasta mitä suunnittelin tai kuvittelin. Neljännellä kerralla keksin valita kiintopisteeksi sopivan tornitalon puiston toisella puolella ja suunnistaa sen mukaan. Toisella kerralla satuin tulemaan puistosta Guggenheim-museon kohdalla. Pistäydyin katsomassa museopuotia, sisätilaa ja näyttelylistaa. Seuraavana perjantaina aukeaisi Brancusin näyttely, mutta tämänhetkiset näyttelyt eivät sytyttäneet ainakaan heti. Siirryin ulos istuskelemaan ... ja hetken päästä paikalle kaahaa palolaitoksen auto. Seuraavaksi pääovesta tulvii ulos ihmisiä. Sitten saapuu lisää paloautoja, poliiseja sekä ambulansseja. Joku viereen istahtaneista kertoo museon tyhjennetyn, koska sieltä oli löytynyt "suspicious package." Katselin näytelmää hetken ja siirryin Cooper-Hewitt National Design Museum:n näyttelyyn Christopher Dresserin tuotannosta.


Edessä: Paloauto. Takana: Tyhjä Guggenheim-museo.

"Police emergency service", hetken päästä paikalle kaartoi palolaitoksen "haz-mat" -yksikkö.

Muuten pyöriskelin jossain sohon suunnalla, Broadwayta ja lopulta Empire State Buildingille. Aioin näköalatasanteelle ennen auringonlaskua, mutta aikaa vierähti tovi ensin lippuja ja myöhemmin hissiin pääsyä jonottaessa. Näköala oli komea, mutta ylhäällä oli tuulista, vettäkin vähän ripotteli. Kylmä ajoi porsaan nopeasti takaisin hotelliin...


Kylläpä autot näyttävät niin pieniltä!

Times Square loistaa selkeästi valaisten tehokkaasti myös taivasta sen yläpuolella (suoraanhan sinne ei täältä näy)

Noin 1/3 vasemmalta näkyvä valkoinen kärki on Chrysler building, jonka huippu on hienon näköinen kun laskevan auringon säteet heijastuvat siitä.