- 21 May 2005
Olen lähdössä kesällä kolmeksi kuukaudeksi CERNiin kesäharjoittelijaksi. Mukaan matkalle lähtee koko perhe eli minä, Elina sekä meidän Siru-vauvamme.
Aion kirjoittaa tästä kesästä verkkoon matkapäiväkirjaa. Olen useasti kirjoittanut matkoilla muistiinpanoja — useimmiten vain itselleni mutta joskus julkisesti verkkoonkin. Tapahtuneista asioista matkoilla kirjoittaminen on minulle ainakin hyödyllinen tapa ja auttaa muistamaan paremmin tapahtumia ja kiinnostavia yksityiskohtia. En varsinaisesti tarvitse muistiinpanoja jälkikäteen, sillä kirjoittaminen itsessään riittää vahvistamaan muistikuvia. Monia matkapäiväkirjojani en ole koskaan lukenutkaan! Yksi syy matkapäiväkirjan pitämiseen on siis ihan henkilökohtainen: kyseessä on oma muistia parantava menetelmä.
Olemme poissa Suomesta varsin pitkän aikaa ainakin tavalliseen kesälomamatkaan verrattuna. Kolmessa kuukaudessa ehdimme molemmat varmasti tutustua paikalliseen elämänmenoon, itse pääsen hyvin sisälle harjoitteluprojektiin ja silti poissaolo on tarpeeksi lyhyt ettei kotona ehdi tapahtua mitään suuria muutoksia. Meille suurin muutos lähdön ja paluun välissä lienee se, että ihmiset ovat ruskettuneet ja energisempiä kuin keväällä… Sensijaan vauva kasvaa kolmessa kuukaudessa paljon! Isovanhemmilla ja kummeilla onkin varmaan suuri halu kuulla meidän ja erityisesti juuri vauvan elämästä Sveitsissä. Matkapäiväkirjan tarkoitus onkin myös osittain tyydyttää heidän tiedonnälkäänsä (vaikka ei tämän tarkoitus ole missään muodossa olla pelkästään vauvakirjoituksia).
Kuitenkaan kumpikaan edellisistä perusteluista ei ole peruste nimenomaan verkkopäiväkirjan (julkisen tai ei) pitoon. Muistiinpanot voisin tehdä ihan yksityisesti ilman takaraivossa kolkuttavaa “joku lukee näitä” ajatusta ja läheisiin ihmisiin voi pitää yhteyttä (ja varmasti pidetäänkin näistä sivuista huolimatta) puhelimitse ja sähköpostitse.
Oikeasti haluan kehittää kirjoittamistani. Olen viime vuosina lepsuillut siinä miten ja mitä kirjoitan. Viimeeksi olen varmaankin kirjoittanut ajatuksella rakennetta ja sisältöä miettien ylioppilaskirjoituksissa! Jaksan varsinkin töissä muistuttaa ihmisiä selkeän kirjoittamisen (yleisesti ihan itsensä ilmaisemisen tärkeydestä, mutta kirjoittaminen on hyvin tärkeää sähköpostin yleisyyden takia) tärkeydestä. Silti tunnen itse laiminlyöväni tekstiäni tyytymällä aina “hyväksyttävään” tulokseen. Uskon kirjoittamisen olevan taito joka vaatii harjoitusta. Aina ei tarvitse kirjoittaa loppuun asti hiottua tekstiä, mutta sitä olisi tehtävä aina silloin tällöin jotteivät taidot ruostuisi. Juuri sen taitojen teroittamisen tunnen laiminlyöneeni.
Siispä olen päättänyt kirjoittaa tätä matkapäiväkirjaa “slow food” mallin mukaisesti: ajan kanssa. Hyvä teksti vaatii aikaa eli toistuvaa työstöä ja uudelleenkirjoittamista. Se, että tuttavat voivat lukea näitä sivuja toivottavasti myös pitää minut henkisesti ruodussa ja estää laadullisen lepsuilun. Tämä matkapäiväkirja on siis myös äidinkielen harjoitustehtävä tai henkisestä laiskuudesta annettu katumusharjoitus.
Tietenkään muutaman kappaleen rukkaaminen päivätolkulla ei välttämättä tee siitä parempaa. Eikä ole taivaasta määrätty, että ulkoasullisesti täyden kympin teksti olisi välttämättä sisällöltään kiinnostavaa… Toivottavasti varjellun kirjoittamasta tekstiä joka vain helisisi koreasti mutta kumisisi tyhjyyttään.
Pyrin myös kirjoittamaan rajoitetusti vain asioista, tapahtumista, tilanteista jne. jotka koskevat itse matkaa eli Sveitsissä asumista tavalla tai toisella. Mielestäni hyvä teksti pysyy asiassa — oli se sitten asiatekstiä tai fiktiota. Fiktionkin pitää pysyä uskollisena tarinalleen. Nyt “aihealue” on hyvin laaja, mutta silti se ei kata kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ainakaan en saisi repsahtaa pohtimaan perlin ja pythonin paremmuutta!
Lopuksi vielä muutama sananen valitsemastani julkaisumuodosta (ja venytän heti edellisen kappaleen vaatimusta matka-asiassa pysymisestä). Tämä verkkopäiväkirja on tuotettu Blosxom-ohjelmalla ja se on saatavissa myös RSS- ja Atom -muodoissa.
(Vaikka blosxom, rss ja atom ovat nimenomaisesti blogeihin liittyviä teknologioita en silti halua sanoa näitä sivuja “blogiksi”. En pidä siitä sanasta. Se on samanlainen hittiasia kuin kotisivut muutamia vuosia sitten: olit “hip” jos oli kotisivut, nyt olet “hip” jos sinulla on blogi. Verkossa on paljon hienoja yksityistenkin ihmisten sivuja ja julkaisuja jotka olivat ennen blogauksen nimeämistä ja niitä tulee olemaan paljon kun blogaus on sanana jo unohtunut. Sen takia haluan käyttää mieluummin sanaa joka kuvaa paremmin sitä mitä teen kuin keinotekoista hittisanaa joka viittaa enemmän ideologiaan ja/tai teknologiaan kuin sisältöön.)
(Meinasin laittaa tähän jokusen sanasen vielä Maslowin tarvehierarkioista ja siitä miten suurin osa blogaajista tyydyttää vain yhteenkuuluvuuden ja/tai arvonannon tarpeitaan eli suomeksi toimivat laumana ja/tai haluavat huomiota. Sitten keksin, että haukkumalla muita yrittäisin vain päteä itse… ja hups, pilkka osuikin omaan nilkkaan :-)
PS. Emme ole vielä lähteneet mihinkään Suomesta.