Pieniä välähdyksiä

- 9 August 2005 sveitsi, cern, finnish

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa vain pikaisia välähdyksiä tapahtumista. Ei siis syytä huoleen vaikket löytäisi punaista lankaa eri osioiden väliltä.

Sirun hampaat

Geneven ympäristössä on paljon hienoja ulkoilureittejä. Teimme lenkin Rhônen vartta pitkin. Rantapenkka on paikoin varsin jyrkkä ja olimme aivan poikki parin tunnin lenkin jälkeen rattaiden ylämäkeen puskemisesta.

Kirjoitin jo aiemmin Sirun hampaiden varsinaisesta esiintuloryntäyksestä. Aloimme hampaiden tulon myötä vuorottelemaan kolmen yön “valvomisvuoroja” jotta molemmilla olisi mahdollisuus nukkua edes jotkut yöt rauhassa läpi. Hammasitkun kanssa yöt olivat raskaita, kun Siru huutaa kurkku suorana eikä tunnu rauhoittuvan millään —- varmasti tuttu tunne tätä lukeville pienten lasten vanhemmille.

Yöt ovat nyt rauhoittuneet ja öinen itkeskelykin on loppunut. “Valvovan” vanhemman tehtävä on paljon helpompi. Siru ei kuitenkaan nuku öitä läpi kuten teki ennen hampaiden tuloa — mutta onneksi rauhoittuu helposti kun saa vettä pullosta, tutin takaisin suuhun ja pääsee takaisin kyljelleen. Aamukuuden jälkeen heränneen Sirun voikin nostaa sänkyyn meidän väliin saamaan aamumaidot ja jatkamaan unia vielä pariksi tunniksi. Lopulta mekin heräämme kun kun pieni hymytyttö kourii hiuksia tai potkii tomerasti vatsaan!

Kesäopiskelijoiden luennot

‘All work and no play makes Jack a dull boy.’ Kesäopiskelijoiden vapaa-ajalle on onneksi muutakin ohjelmaa kuin pelkkä R1:n baarissa notkuminen. Jalkapalloturnauksessa Suomen joukkue pelasi urhoollisesti puolustaakseen viime vuoden voittoaan, mutta tie katkesi jo semifinaaleihin.

CERNissä järjestetään kesäopiskelijoille luentosarjoja joiden aiheet ovat joko suoraa hiukkasfysiikkaa tai käsittelevät senhetkisten kokeiden ongelmia ja tuloksia [1]. Luentojen vaativuustaso vaihtelee paljon, alkaen yleisesti aihetta esittelevistä luennoista päätyen hyvinkin yksityiskohtaiseen käsittelyyn joiden pelkän yleisen tason ymmärtäminen vaatii jo aiempia opintoja aiheesta. Suurin osa on kuitenkin tasolla jolla pari vuotta fysiikkaa opiskelleen pitäisi pärjätä ja ymmärtääkin suurin osa. Enimmäkseen hankaluuksia ei niinkään tule aiheista, vaan luennoitsijoiden tason vaihtelevuudesta.

Niistä luennoitsijoista joita olen seurannut (en ole tietenkään seurannut kaikkia luentoja!) voin suositella nimeltä seuraavia: Penta Sphicas, Oliver Brüning, Antonio Pich ja Robert “Bob” Jacobsen. Jotkut heistä ovat niin hyviä puhujia, että uskoisin heidän pystyvän pitämään kiinnostavan luennon vaikka nurmikon kasvamisesta. Toiset eivät ehkä ihan niin hyviä puhujia, mutta silti hyviä valitsemaan aiheestaan olennaisen ja keskittymään siihen.

Kääntöpuolena ovatkin sitten luennoitsijat joilla tuntuu olevan tarve esittää kaikki aiheesta tietämänsä niissä muutamassa tunnissa jotka heille on varattu. Tulos on pelkkä sillisalaatti, josta luennoitsija eikä yleisö pysty keskittymään mihinkään olennaiseen. Tämä esittämisen tarve tuntuu monesti perustuvan luennoitsijan tarpeeseen oikeuttaa läsnäolonsa osoittamalla miten täydellisesti he hallitsevat aiheensa. Heille voin antaa vinkin: kutsu esiintymään on jo myöntö siitä, että luennoitsija on asiantuntija. Henkilökohtaisen osaamisen ja tietämyksen laajuutta ole enää tarve esittää yleisölle.

Itse arvostan paljon enemmän luentoa josta ymmärrän kolme asiaa hyvin kuin luentoa josta en ymmärrä kolmeakymmentä asiaa ollenkaan.

Kotiinpaluu

Genevessä on kiva ajaa ratikoilla! Kiskojen kolina tuo mieleen kotoisan nelosen ratikan.

Luennot ovat kohta ohi. Samoin täällä vietetty aika. Kolme kuukautta vierähtää uskomattoman nopeasti. Elina ja Siru palaavat lentäen 18. päivä, eli ensi viikon torstaina. Itse lähden viikkoa myöhemmin, palaan samaa reittiä takaisin kuin tulinkin eli ensin autolla Rostockiin ja sieltä Finnjetillä Tallinan kautta takaisin Helsinkiin, jossa olen 27.8. iltamyöhään.

Vaikka täällä vietetty aika on ollutkin ihanaa (ja hetkittäin ei) niin yhtä lailla täällä huomaa kaipaavansa sitä yksinkertaista turvallista tuttuuden tunnetta jonka voi saavuttaa vain lössähtäessään omassa kodissa tutulle sohvalle. On siksi vatsanpohjaa kutkuttavaa ajatella olevansa kotona röhnöttämässä kolmen viikon päästä!